Ihminen on tapojensa vanki. Rutiinit helpottavat arkea. Tämä on totta myös kaupassa. Sitä voi hyödyntää kauppalaskun pienentämiseen.
Hinnoittelu voi perustua kysyntään, pitkään sopimukseen, sesonkiin, naapurin hintaan, tuotantoon, tai tulevaisuuden hintaoletukseen.
Kaupan rutiinit vaikuttavat aletuotteen esillepanoon
Kaupoilla on toimituspäivät lihalle, maidolle ja kasviksille. Kaupoissa pidetään lounaat ja kahvitunnit ja tuotteet järjestetään suurin piirtein samoihin aikoihin. Punalaputetut tuotteet tulevat myyntiin pääasiassa näitä toimituspäiviä noudattaen. Kello 13.00 on tärkeä aika, silloin loppuu virallinen myyntiaika esimerkiksi Lidl hävikkilaatikoiden ja päiväys tänään -tuotteiden myynti, perustuen lakiin. Miten hyödyntää tätä? Kun olet onnistunut löytämään päiväysaletuotteen, pistä aika ja viikonpäivä mieleen ja kokeile uudestaan samaa aikaa.
Kysyntä nostaa hintaa
Kysyntä vaikuttaa hintaan. On olemass hinnoittelujärjestelmiä, joissa kysyntä nostaa jopa automaattisesti hintaa. Uskon esimerkiksi Maskussa olevvan osittain tällaisen käytössä: lampaantaljan perushinta oli 64 euroa. Tarjouksessa se oli kahden kuukauden aikana 20, 21, 23, ja 3 kahden hinnalla. Airbnb on toinen esimerkki hinnoitteluautomatiikasta, jossa hinta nousee kysynnän kasvaessa. Kun asuntoa katsotaan useita kertoja, kiinnostus nostaa automaattisesti huutokaupan tavoin hintaa. Jos siis löydät sopivan, varaa se heti, ja peru vaikka myöhemmin, ennemmin kuin käyt katsomassa samaa uudestaan ja uudestaan, ja nostat itse hintaa.
Hinnan sementointi
Kauppaketjut myyvät valtavia määriä ruokaa ja hyödykkeitä ja tarvitsevat pitkiä tuotantoketjuja, jotta saavat tuotteita hyllyyn. Pitkät sopimukset tuovat vakautta mm. hintoihin. Hyvä sopimus on sellainen, jossa hinta sementoidaan pitkäksi ajaksi samaksi.
Sopimus on hyvä kaupalle, kun tuotetta saa hyllyyn juuri silloin kun tarvitsee, eikä sitä tarvitse itse varastoida. Siksi kaupassa on niin paljon säilykkeitä, joilla on jopa 2 vuotta hyllyaikaa. Maataloustuottajalla on sato kun se kypsyy, ja se on hyvä silloin kuin sen saa heti myytyä, eikä sitä tarvitse itse varastoida. Vihanneksia ja juureksia säilötään laittamalla ne horrokseen lähelle 4-2 asteeseen. Varastointi kuluttaa koko ajan voimavaroja – siksi kasvis, mitä kauemmin sitä säilötään, sitä kalliimpaa se on. Kuivaaminen ja umpioiminen on edullinen säilöntätapa. Alkuponnistuksen jälkeen tuote säilyy kuivassa ja pimeässä jopa vuosia. Kotona olen saanut hyviä tuloksia esimerkiksi omenien ja purjon kanssa.
Sesonkeja on kasvisten lisäksi maito- ja lihatuotteilla
Maitotilat ovat sesongissa koko ajan. Siksi maidon hintaa on tilan kannalta vaikea nostaa, koska tuote on tuoretuote, jota ei voi säilöä pitkään tilalla. Maito huutokaupataan kauppojen omiin halpamerkkeihin lyhyillä parin kuukauden sopimuksilla, vaikka tuotanto on vuosien panostusta. Tämä tekee maitotilojen toiminnasta epävarmaa, vaikka tuote on suosittu. Siksi hinta pysyy alhaalla, ellei loppukäyttäjä osta pitkien sopimusten merkkimaitoja ”luomu”, ”vapaan lehmän” tai meijerien omien merkkien maitoja. Huutokaupattu tuottajahinta on niin pieni, että 5 – 10 snt maitotölkin hinnassa voi olla koko vuoden maitotilallisen palkka.
Lidl myy samaa tarjousta – 1kg kananjauhelihaa ja siskonmakkaroita vähän väliä. Suomalaisen kanala tyhjentää kanalan totaalisesti ”sadon” kypsyttyä. Kanala desinfioidaan ennen uusien ottamista. Tämä estää tehokkaasti salmonellaa, joka olisi katastrofi kanalan pitäjälle. -Salmonellan iskiessä koko kanala puretaan ja hävitetään. Käytännössä tämä olisi suomalaisen kanalan pitäjän elinkeinon loppu. Kun kana”sato” kypsyy, kananlihaa on kerralla paljon saatavilla, ja Lidlissä myydään halpaa kanajauhelihaa, ja koipireisipalat ovat tarjouksessa. Miten tätä voi käyttää itse hyväksi? Kanajauheliha reseptit esiin: kananugetit, kanakeitto, kananuudelit, kanalaatikko (peruna/ kanamakaronilaatikko) kanahampurilainen, kanamureke, kanagrillivartaat, kanakebab, kanakastike, kanapullat, kanapihvit, koipireisipalat uunissa, kanaviillokki.. lista on melko loputon. Kanaa voi pakastaa annoskoossa, koko 1 kg ei tarvitse laittaa pakastimeen. Esimerkiksi kananugetteja voi tehdä itse ja pakastaa paistettuina tai raakana. Sellaisinahan ne tulevat myös pikaruokapaikkoihin. Samaa reseptipankkia voi tehdä samoin siskonmakkaroille -keitto ei ole ainut mahdollisuus: on siskonmakkarakastike ja siskonmakkarapannu. Muissa maissa on paljon raakamakkaroita, ja esimerkiksi briteiltä ja saksalaisilta löytyy raakamakkarareseptejä.
Toinen vahva lihasatokausi on joulukinkut. Possusta irtoaa muutakin lihaa – jauhelihaa, kassleria, filettä ja maksaa maksalaatikoihin. Kun possusatokausi on päällä, kannattaa tehdä leikkeitä pakastimeen. Ne valmistuvat nopeasti pakasteestakin. Kannattaa leivittää valmiiksi ennen pakastamista, tai pakastaa lehtipihveinä, jolloin ovat valmiita käytettäväksi, kun ei oikein jaksa ja huvita. Naudanliha ei ole sesonkituote Suomessa, sillä suomalainen naudanliha on maidontuotannon sivutuote.
Kolmas lihasesonki on karitsanliha. Alle vuoden ikäinen lammas on karitsa. Kun lampaat poikivat suurin piirtein samaan aikaan, yli-ikäisyys uhkaa koko karitsalaumaa suurin piirtein samaan aikaan, noin kerran vuodessa.
Kasvatettu lohi tyhjennetään kasseista syksyisin, jolloin on pääsesonki kotimaisella kirjolohella.
Satokausikalenteri ja ”Suosi sesongin kasviksia” perustuu tähän samaan malliin. Tomaatti on kallista talvella ja halpaa kesällä. Tätä voi hyödyntää eksoottisimmissakin tapauksissa. Persimonit ovat loppuvuoden herkku. Kirsikat ovat sesongissa vain pari – kolme viikkoa. Säilö kirsikoita sokeriliemeen loppuvuotta varten. Kerrassaan ihania hedelmäsalaatissa tai jäätelön kanssa. Ja muistetaan, että herkut nostavat mielialaa. Kirsikat, persikat, nektariinit – lyhyt satokausi ja herkullinen maku. Säilön näitä sokeriliemeen, alkoholiin ja hilloiksi.
Koska maapallo on pyöreä, ja maataloutta kaikkialla, aina jossain on satokausi jollekin tuotteelle. Olisipa polttonesteet ilmaisia.
Halvin kauppa
Osa kaupoista kilpailee hinnoilla ” Yhtä halpa kuin halpa”. Yllättäen Lidlin asiakkaista 18% on niitä, joiden vuositulot ovat yli 50 000. Halpakaupan maine voi olla myös ”järkevää rahankäyttöä”, varsinkin, jos on siisti ja järjestelmällinen ulkoasu. Pahvilaatikkomyymälä -look ja räikeät ”Superviikko” ”Jättimarkkinat” ja jatkuvat super-jätti-megamarkkina -halpaviikko -mainonta antaa mielikuvaa tosihalvasta, vaikka tosiasia olisi keskinkertainen hintataso. Ajatella, viimeviikon tarjoukset ovat jo unohtuneet, on vain tarjouksen nyt -hetki, vaikka tuote on ollut tekeillä jo kuukausia. Miten hyödyntää tätä? Hintatietoisuus ja vertailu yhdistettynä tarvelistaan.
Osta tarjoustuotetta tarjouksen alkaessa
Sisäänvetotarjoukset houkuttavat myymälään. Kun asiakas on saatu sisään, harvalla riittää kanttia ostaa vain tarjoustuote. Säästämismielessä tarjousta kannattaa käyttää, ja supertarjousta reilusti. Tarjouksen perässä ei välttämättä kannata juosta – vaarana ovat sivuostot ja matkakustannukset. Tarjoukset ovat eriä – varmista omasi olemalla ajoissa paikalla. Sama koskee avajaistarjouksia ja ämpäreitä.
Tuotannon määrän vaikutus hintaan
Tärkein tuote, joka pitää käyttää heti, on sähkö. Sähkö on elektronien liikettä sähköä johtavassa materiaalissa. Kun liike loppuu, sähkö katkeaa. Kun sähköä tuotettiin pääasiassa vesivoimalla, polttamalla hiiltä tai ydinvoimalla, tiedettiin koko ajan paljonko sähköä tuotetaan, ja kun kulutus tunnetaan kokemuksesta, yhtälö meni tasan. Eurooppa on siirtynyt samaan sähköverkkoon. Siksi heilahdus jossain muussa maassa tuntuu täällä. Kun sähköntuotannossa siirryttiin aurinkoon ja tuuleen, tuotannon määrä on epävarmaa. Erityisesti tuulen tuotannon epävarmuus, sillä se on suurta, vaikuttaa merkittävästi hintaan. Karkeasti – jos Tanskassa ei tuule, hinta nousee Suomessa. Heittelyt tuotannon määrässä aiheuttaa heittelyä hinnassa. Tilannetta pahentaa sähkölämmityspiikit, eli muutokset sään lämpötiloissa. Myös suojautuminen sähkön katkeamiselta, eli johtojen kaivaminen maahan lisää kustannuksia.
Toinen merkittävä tuote on polttoaineet. Epäilyt tuotantoketjujen häiriöistä vaikuttavat nopeasti bensapumpulla.
Miten hyötyä tästä? Pyrkimällä pitkiin tasaisiin sähkölaskuihin (sementointi), tuottamalla omaa sähköä, ja suosimalla aikoja, jolloin sähkönkulutus on muualla pientä.
Tulevaisuuden hinnan oletus vaikuttaa ruoan hintaan ja materiaaleihin.
Kun tunnetaan maailman suurimmat viljanviejät, suursää, poliittinen tilanne pellon reunalla ja tuotantoketju lannoitteista tuotteisiin, voidaan laskea lopputuotteen hinta. Nyt kun tiedetään tämä, voidaan laskea, paljonko satoa tulee arviolta jo ennen kuin yhtään siementä on laitettu peltoon. Ta-daa, loppuhinta tiedossa suurin piirtein, ja sato voidaan ostaa tai myydä jo ennen kuin sitä on edes olemassa. Tämä on futuuri – tulevaisuuden hinta. Tämä voi olla joko hintaa tasaava järjestelmä, tai hinnan heilahteluille altistava järjestelmä riippuen järjestelmästä itsestään, sillä kaupan kohde voidaan ostaa ja myydä monta kertaa ennen tuotteen ilmestymistä näkyväksi ja konkreettiseksi.
Miten tätä voi hyödyntää? No, se tiedetään että Venäjä ja Ukraina tuottaa maailman viljasta ja öljystä merkittävän osan. Osa maista on tuontiviljan varassa. Ulkomaisen pastan hinta tulee nousemaan, samoin auringonkukkaöljyn. Suomen satoa myydään syksyllä ulkomaille kovemmalla hinnalla -riippuen futuureista. Vahvistetaan kotimaista tuotantoa, hankitaan ylimääräisiä pusseja lempipizzajauhoja ja auringonkukansiemeniä. Ennakoidaan, viljellään itse, aloitetaan raaka-ainekauppa, ja seurataan tarkasti uutisia.
Pikkurahalla 